Vanhuusiän masennus

Ikääntyneiden mielialahäiriöistä yleisin on masennus. Väsymys, unettomuus, elinvoiman puute, rauhattomuus tai jännittyneisyys voivat olla alkavan masennuksen oireita. Vanhuusiässä masennus voi ilmetä myös lähes kokonaan fyysisinä oireina eli esimerkiksi ruokahaluttomuutena, painonlaskuna, epämääräisenä kipuiluna sekä ruuansulatushäiriöinä. Muita oireita ovat esimerkiksi voimattomuus sekä mielihyvän kokemisen ja keskittymisen vaikeudet. Joskus masennus voi ilmetä lähinnä vain vetäytymisenä ja vanhuksen hiljaiseksi muuttumisena.


Masentuneisuus vaikuttaa ikääntyneen toimintakykyyn. Päivittäisten askareiden tekeminen saattaa vaikeutua ja vanhus voi haluta eristäytyä. Masennus vähentää myös kiinnostusta liikunnan harrastamiseen. Liikunta on kuitenkin tehokas masennuksen hoitokeino, joten liikunnan puute huonontaa mielialaa entisestään. Liikkumattomuus myös heikentää ikääntyneen toimintakykyä. Tästä syystä jo lievästi oireileva masennus olisi otettava vakavasti ja hoidettava asianmukaisesti.


Lievemmän masentuneisuuden taustalla on usein elämäntilanteeseen liittyviä asioita kuten menetyksiä ja toimintakyvyn heikkenemisestä koituvaa stressiä. Elämänmuutoksiin liittyvä suru ja alakuloisuus ovat normaaleja tuntemuksia, mutta ne voivat pitkittyessään johtaa hoitoa vaativaan masennukseen.


Masennuksen puhkeamisen kannalta kuormittavia asioita ovat erityisesti leskeksi jääminen ja sosiaalisen verkoston supistuminen sekä talousvaikeudet. Mikäli masennusta on esiintynyt jo nuorempana, sitä herkemmin esimerkiksi elämänmuutosten aiheuttama stressi voi puhkaista uuden masennusjakson.


Elämäntilanteisiin liittyvien muutosten ohella ikääntyneiden masennuksen taustalla voi olla esimerkiksi muistisairaus tai jokin muu ruumiillinen sairaus.  Mikäli ihminen sairastuu masennukseen ensimmäistä kertaa vasta vanhuusiällä, taustalla on erityisen todennäköisesti jokin ruumiillinen sairaus. Masentuneen ikäihmisen somaattinen (ruumiillinen) terveydentila tulisi aina selvittää masennusta diagnosoitaessa. Joskus masennukseen sairastuminen tapahtuu vasta ruumiillisesta sairaudesta paranemisen jälkeen. Esimerkiksi syövän sairastamiseen liittyy kohonnut masennusriski.


Muistisairautta on joskus vaikea erottaa masennuksesta, koska oireet voivat olla niin samankaltaisia eli esimerkiksi muistamattomuutta ja persoonallisuuden muutoksia. Masentuneisuus voi olla myös muistisairauden puhkeamista enteilevä oire. Voit lukea lisää muistisairauksista Muistiliiton sivuilta. Mikäli epäilet läheiselläsi tai itselläsi muistisairautta tai masennusta, yhteydenotto lääkäriin on aiheellinen.


Vanhuusiän masennusta voi olla vaikea tunnistaa


Omaisten ja ikäihmisten itsensä tulisi olla tarkkana, sillä vanhuusiän masennustilaa voi olla vaikeaa tunnistaa. Muiden näkökulmasta oireet voivat sekoittua normaaliin stressiin tai tulla tulkituiksi ikään kuin vanhuuteen liittyvinä. Erityisesti niin sanottu lievä masentuneisuus on vanhuksilla yleistä. Tällöin masennusoireilu voi olla sellaista, ettei se suoranaisesti täytä niitä kriteerejä, joita käytetään masennuksen tunnistamisessa. Masennus voi siksi jäädä diagnosoimatta ja hoitamatta.

”Meidän omaisten aktiivisuutta tarvittiin paljon, että saimme mummulle hoitoa masentuneisuuden takia.”

Ikäihminen saattaakin käydä usein lääkärillä hakemassa apua muihin asioihin, kuten ruumiillisiin oireisiin, eikä tule näin saaneeksi hoitoa varsinaisesti masennukseen. Fyysisten oireiden korostuminen voi hämätä jopa terveydenhuollon ammattilaista, varsinkin jos ikäihminen ei itse kerro mielialastaan sen tarkemmin. Vanhus saattaa keskittyä lääkärissä kertomaan vain fyysistä oireista jo senkin vuoksi, ettei mielentilaan liittyviä asioita tulla ajatelleeksi sairauden oireena. Joskus voi olla, että ikäihminen ei tunne luontevaksi oireistaan keskustelua lääkärin kanssa, sillä mielenterveyden häiriöihin voidaan liittää voimakasta häpeää.


On myös mahdollista, että masennus näyttäytyy ahdistuneisuutena, sillä ahdistusta saattaa esiintyä masennuksen yhteydessä. Varsinainen masennus ei kuitenkaan tule hoidetuksi ahdistukseen määrätyillä lääkkeillä.


Vanhuusiän masennuksen hoito


Masennuksen hoito sisältää yleensä sekä keskusteluapua että lääkehoitoa. Myös ikäihmisen kohdalla on muistettava, että pelkkä lääkehoito ei välttämättä yksin ole riittävä ja asianmukainen hoitokeino. Keskusteluapua antaa yleensä esimerkiksi terveyskeskuksessa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja. Myös ikääntynyt ihminen voi hakeutua psykoterapiaan, mutta KELA ei tue yli 65-vuotiaiden psykoterapeuttista kuntoutusta, joten psykoterapiaan on hakeuduttava omakustanteisesti. Lue lisää psykoterapiasta.

”Olisi tärkeää muistaa, että masennus on varsin yleinen sairaus suomalaisilla ja että sitä voidaan hoitaa kuten muitakin sairauksia. Masennusepäilyistä on aina hyvä keskustella lääkärin kanssa, sillä masennus ei saisi jäädä hoitamatta.”

Lieviin masennustiloihin suositellaan yleensä sosiaalisten suhteiden vahvistamista ja muun toiminnallisen puuhailun lisäämistä. Apua saattaa löytyä harrastuksista ja muiden ihmisen pariin hakeutumisesta. Syömisestä ja riittävästä itsestä huolehtimisesta on myös hyvä pitää kiinni. Läheisten tuki on myös aina tärkeää. Masennusta sairastavat ikäihmiset tarvitsevat usein konkreettista apua, johon voi kuulua esimerkiksi lääkkeiden ottamisesta huolehtiminen ja yhteinen kaupassakäynti.


Erilaisen puuhastelun ja harrastusten merkitys on suuri, mutta niihin ei saa pakottaa. Lempeän napakkaa kannustusta suositellaan, vaikkakin on hyvä muistaa, että ajoittain tarvitaan myös lepoa. Tärkeää on, että toiminta on vanhukselle sopivaa ja mieleistä. Koska masennuksessakin on kyse useiden asioiden summasta, myös siihen vaikuttaminen on moninaista ja apu voi siten löytyä hyvinkin yksilöllisistä asioista.


On kuitenkin tärkeää muistaa, että muiden ihmisten tapaaminen on oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Masentunut eristäytyy helposti kotiinsa, mutta jo muutaman kerran viikossa esimerkiksi johonkin kerho- ja harrastus- tai vanhusten päivätoimintaan osallistuminen olisi toipumisen kannalta tärkeää.